Ensimmäinen oma koira, joka tuli minulle pentuna Erä-Sudelta. Olin n. 15-vuotias kun sain Siran rippilahjaksi vanhemmiltani. Sira oli luonteeltaan todella kiltti, mutta vanhemmat nartut täytyi ottaa varuksella, koska saattoi niitä kohtaan olla dominoiva. Vuosien saatossa kävimme Siran kanssa monet keskustelut, koska oli pennusta asti kova juttelemaan, sekä kertoi aina oman mielipiteensä kun sanoi "kerro", ja aina sai vastauksen. Sira on myös ensimmäisen pentueeni emo. Pentueeseen syntyi yhteensä 11 pentua, josta jätin itselleni kaksi narttupentua; Kiken ja Nurren. Siralle todettiin n. 10-vuotiaana selkäranganrappeuma (spondyloosi), jolloin lopetin sen kanssa kokonaan vetoharrastuksen. Parisen vuotta myöhemmin kyy puraisi Siraa, ja tämän jälkeen seurailtuamme veriarvoja eläinlääkärin suosittelemana vein Siran ultraukseen, jolloin todettiin pernassa oleva kasvain. Eläinlääkäri antoi tuolloin n. puolen vuoden ennusteen ilman leikkausta, mutta vuotta myöhemmin perna ultrattiin uudelleen ja todettiin ettei pernassa ole enää kasvainta. Tulimme eläinlääkärin kanssa siihen lopputulokseen, että pernassa ollut kasvain on ollut todennäköisesti hyvänlaatuinen, joka on puhjennut ja tullut itsestään ulos. Viimeiset eläkevuotensa Sira asui Kuusamossa maalla vanhempieni luona.
Sira pääsi revontulivaljakkoon sisarusten ja pentujensa luo kunnioitettavassa 15,5 vuoden iässä vanhemmuuden tuomien etenevien sairauksien myötä.