Kike on omakasvattini ensimmäisestä pentueestani ja Nurren sisko. Kiken emä on Sira ja isä on Erä-Suden husky safarilta uros nimeltä Miska. Kike oli isokokoinen narttu ja kuin kopio isästään - houdini joka juoksi valjakossa johtajan paikalla, ja joka rakasti rapsutuksia ja läheisyyttä. Rapsuttaessa toista koiraa, löytyi hetken päästä huomaamatta rapsuttavankäden alta Kike, joka jo hetken päästä makasi selällään. Jos makasit sohvalla, oli tämä tyttö heti hamuamassa läheisyyttä kainalosta. Luonteeltaan Kike oli herkkä, kiltti ja muutoinkin todella helppo, eikä ollut sellaista koiraa sukupuolesta riippumatta kenen kanssa ei olisi tullut toimeen. Ainut mistä Kike stressaantui oli vilkkaat ja äänekkäät pienemmät lapset, jonka takia en jättänyt sitä lasten kanssa samaan tilaan yksin, mutta rauhallisiin lapsiin ei reagoinut mitenkään. Valjakkoni luottokeulakoira aina viimeisiin ikävuosiinsa asti. Sanoin aina että, jos Kike menee keulassa niin ei ole väliä millä ajopelillä ajan, tai kuinka monta koiraa laitan liinoihin, koska tämä koira on syntynyt johtajaksi. Luotin Kikeen aina 120%. Pysyi irti, kuunteli käskyt, ohitti aina vastaantulevat koirat sanomatta mitään, eikä ottanu mistään mitään häiriöitä. Kerkesi opettamaan muutaman koirankin valjakkohommiin elinikänsä aikana. Rakasti tehdä töitä ja käydä uimassa, jopa sukellella!
Kikestä jouduin luopumaan raskain mielin vajaa 13-vuotiaana terveyden äkillisen rohmahduksen myötä, vuonna 2022 kesäkuussa.