Kuka minä olen?

Olen Elisa Mursu, ikää löytyy 30 vuotta ja asun Satakunnassa Raumalla. Kotoisin olen Pohjois-Pohjanmaalta Kuusamosta. 
Olen harrastanut siperianhuskyja nyt n. 16 vuotta. Olin yläasteaikoina kesätöissä Rukalla Erä-Susi -huskysafarilla. Kesätyön päätyttyä jatkoin safarilla työskentelyä vielä vuoden verran koulun ohella, sanomattakin lie selvää, että tämä ajanjakso sai minut täysin hairahtumaan huskyihin. Olen töissä tällä hetkellä Olkiluodossa turvahenkilönä, jossa teen vuorotyötä. Vapaa-aikani kuluu töiden ohella suurimmaksi osaksi koirien parissa. Siperianhusky rodusta on muodostunut ajan saatossa minulle elämäntapa, enkä osaisi tällä hetkellä kuvitella elämääni ilman koiriani.
Sain rippilahjaksi vanhemmiltani ensimmäisen koirani Siran. Sira oli husky mix Erä-Sudelta. Muistan vieläkin kun olin vanhemmiltani kinunnut omaa koiraa vuoden verran aloitettuani työt Erä-Sudella. Sain Erä-Sudella valita pentueesta vapaasti minkä pennun halusin, kriteereinä tuolloin oli; narttu ja siniset silmät. Sira lähti matkaan ja muistan kuinka onnellinen olin kun sain ensimmäisen oman koirani. Nimeä Siralle mietin pari viikkoa, koska täytyihän nimen nyt olla täydellinen ensimmäisellä koiralla. Sira oli luonteeltaan todella kiltti ja aloitimme vetoharrastuksen heti koiran ollessa tarpeeksi vanha. Harrastus vei mennessään ja halusin lisää koiria. Astutin Siran 2-vuotiaana Erä-Suden uroksella Miskalla. Miska oli johtajakoira ja todella kiltti luonteeltaan, sekä houdini. Pentueeseen syntyi 11 pentua, joista pidin itselläni kaksi narttua; Kiken ja Nurren. Kike oli isokokoinen ja hiljainen narttu. Isänsä tavoin Kikestä tuli houdini ja luotettava johtajakoira. Nurre oli kooltaan pienempi ja paljon äänekkäämpi kuin siskonsa. Voisi sanoa, että olivat kuin toistensa vastakohdat. Nurre valitettavasti kuoli tapaturmaisesti n. 1,5-vuotiaana karattuaan tarhasta, ja Kikestä jouduin luopumaan vajaa 13-vuotiaana terveyden äkillisen rohmahduksen myötä, vuonna 2022 kesäkuussa. Siran (15,5v) päästin revontulivaljakkoon syksyllä vuonna 2022 vanhuuden aiheuttamien vaivojen, ja spondyloosin etenemisen takia. Viimeiset n. 3 vuotta Sira eli vanhemmillani Kuusamossa maalla viettäen eläkepäiviä vanhempieni kissan Mirun kanssa.

Muutettuani Raumalle (2017) Siran ja Kiken kanssa lauma lisääntyi vuoden päästä yhdellä. Niki muutti (2018) Kouvolasta Levajok's nimisestä kennelistä meille kytättyäni puolisen vuotta mistä pentueesta ottaisin pennun. Niki (Levajok's Black Sabbath) on siis ensimmäinen puhdas rekisteröity siperianhuskyni joka minulle tuli. Melekoinen mammanpoika siitä tulikin! Rakastaa kaikkia ihmisiä vauvasta vaariin, ja muutoinkin hyvä käytöksinen. Tykkää nukkua sängyssä ja ruokahalu on kohdillaan, vaikkakin Nikin mielestä hän ei saa ikinä tarpeeksi ruokaa. 

Teuvasta Jääkiteen kennelistä meille muutti vajaa 2-vuotiaana Kiasma (Jääkiteen Jylhä). Palauduttuaan kasvattajille Jääkiteen kennelin omistaja tarjosi Kiasmaa minulle. Kiasma tuli ensin kuukauden koeajalle, mutta jo parin viikon jälkeen päätin pitää koiran. Niki salamarakastui Kiasmaan, joten enhän minä niitä nyt enää voinut erottaa, ja näin Niki sai tyttöystävänsä Kiasman. Sisäsiisteyden ja työpäivien yksin olon kanssa oli aluksi hieman ongelmia, sekä oli hyvin varautunut miehiä kohtaan. Nykypäivänä ei ole ongelmia näiden kanssa, ja juokseekin minulla pääsääntöisesti Tifan rinnalla keulassa.

Tifa (Khimaira) tuli minulle pentuna loppu kesästä vuonna 2020. Lempinimeltään "Rinsessa" on ollut hyvin lupaava jo pennusta asti. Vetää hyvin ja on juossut minulla johtajan paikkaa heti, kun on ollut tarpeeksi ikää aloittaa treenit. Juoksi ensin keulassa Kiken parina, ja Kiken poismenon jälkeen on juossut yksin, sekä välillä Kiasman parina. Hyvin itsevarma menijä keulassa, joka rakastaa pusuja. 

Harrastan koirieni kanssa lenkkeilyä ja juoksemista. Laitan lenkeille lähtiessä itselleni vetovyön, ja koirille vetovaljaat ja joustoliinat. Jo pennusta asti opetan lenkeillä käydessä koirille samalla käskyjä (vasen, oikea..). Sulalla maalla treenaan koiriani kickbikella ja nelipyöräisellä kärryllä, ja talvisin reellä, sekä välillä kärryllä mikäli reellä ei pääse (Satakunnan sää). Kuulun L-SVU:n (Länsi-Suomen Valjakkourheilijat) seuraan ja käyn satunnaisesti yhteistreeneissä. Välillä järjestämme myös yhdessä kavereiden kesken treenejä mm. Jämin hienoilla urilla. Tavoitteena olisi tällä hetkellä tähdätä ensi kaudella yhteen MD (keskipitkä matka) luokan kisoihin 4-6 koiran luokkaan, ja käydä ensimmäistä kertaa REKÄ-kokeissa.

Olin useamman vuoden jo haaveillut kennelnimestä, kasvattamisesta sekä kisaamisesta. Lopulta vuonna 2021 kesällä päätin käydä kasvattajan peruskurssin ja myöhemmin samana vuonna kasvattajan jatkokurssin. Syksyllä laitoin menemään kennelnimi-hakemuksen kennelliittoon ja 7.1.2022 minulle myönnettiin kennelnimi Arctic Walrus. Kisaamisen aloitin heti samalle talvelle SP4 RNB luokassa Jämin Talvikisoissa, ja toiset oli heti perään samalle talvelle Kiimingin Aarnivalakeissa. Keväällä totesin, että vihdoinkin unelmista tuli totta, ja jatkoin kisaamista kisakärpäsen puraisemana heti syksyllä. Ensimmäiset viralliset koiranäyttelyt kävin viimeisen vuoden aikana koirieni kanssa, mutta yhtä kova kärpänen ei puraissut niistä. Jatkan näyttelyissä käymistä, mutta siellä minua ei tulla ehkä näkemään ihan niin usein kuin kisoissa!
Seuraava askel onkin sitten oma pentue oman kennelnimen alle.
Kirjoitettu 10.4.2023 
Kuva
Minä & Sira
Kuva
Minä & Kike
element_settings.Image_30621876.default
Kike, Niki & Sira
Kuva
Minä & Niki
Kuva
Kike & Sira
Ensimmäisiä kertoja omilla koirilla reen kanssa.
Sira, Kike & Nurre.